Meillä on maksettuna syyskuun loppuun saakka vaunulle kausipaikkaa nykyisessä paikassa. Asuntovaunu on ollut siellä 6 kuukautta emme ole viettäneet alueella koko aikana kuin ihan muutaman viikonlopun. Se kertoo että olemme liikkuva karavaanari-perhe sekä myös sen ettemme ole viihtyneet alueella. Pojat nyt viihtyvät melkein missä vaan mutta varsinkaan minä en ole viihtynyt siellä. Minulla viihtymiseen vaikuttaa suuresti sosiaalitilojen siisteys, nykyaikaisuus. Vanhana partiolaisena olen tarpeeksi käynyt riuku-vessoissa ja alkeellisissa suihkuissa. Itse koen että pienten lasten kanssa on mukavampaa, kun on kunnolliset peseytymismahdollisuudet.
Joten syyskuun lähestyessä loppua, täytyi tehdä päätöksiä. Siirretäänkö asuntovaunu uudelle kausipaikalle uuteen paikkaan vai viedäänkö vaunu talviunille. Päädyimme melko helposti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ehkä kun pojat ovat vielä vähän kasvaneet, niin sitten kokeilemme vaunuilua myös talvella.
Perjantaina isäntä lähti vaunulle viimeistä kertaa yöksi tälle vuodelle. Lauantai aamusta hän oli pakannut tavarat kasaan ja maksanut viimeiset sähköt pois. Paikalla ollut alueisäntä ei ollut kysellyt miksi lähdemme tms. Ehkä meidän perhe ei ollut alueella tarpeeksi kauaa ja emme olleet suoraan alueen "kohdeyleisöä".
Ajomatka oli ollut mielenkiintoinen. Moottoritiellä oli ohittajilla ollut kovasti näyttämisen tarvetta tai muuten vaan huono päivä. Monen ohittajan renkaat olivat olleet keskiviivalla. Sää oli todella tuulinen ja siksi hankala, ja kun siihen lisätään täpärät ohitukset, niin vaunu oli keikkunut melkoisesti. Lauantai iltapäivällä isäntä soitti ja kysyi että ostettaisiinko vaunuun uudet renkaat. Hetken olin ihan ihmeissäni kysymyksestä. Sitten selvisi, että asuntovaunusta oli kesken matkaa puhjennut rengas. Muutamien puheluiden jälkeen isäntä oli löytänyt ystävällisen henkilön, joka lähti tuomaan uusia renkaita vaihdettavaksi.
Isäntä pääsi minun helpotukseksi ennen pimeän tuloa perille. Enää oli jäljellä "pikkuinen" homma; tehdä meidän Nallelle talvipesä täyteen autotalliin. Siinä sitä riitti isännälle puuhaa lauantai illaksi ja vielä sunnuntaille. Ensi viikolla täytyy vaunua vielä tyhjätä sekä tuoda kotiin verhot. Parit kosteudenpostajat on varmaan hyväksi laittaa vaunuun.
Verhoiltavat sohvatyynyt ja patjat saavat jäädä odottamaan talviuni paikan lähistölle, koska todennäköistä on, että verhoilu tullaan tekemään siellä suunnalla eikä meidän kodin lähistöllä. Olen kysellyt tarjouspyyntöjä eri verhoilijoilta ja hinnoissa on ollut yllättävän suurta hajontaa. Siitä sitten myöhemmin lisää.
Me kotijoukot olemme nauttineet kauniista syysviikonlopusta ulkona sekä harrastettu junalla lähiseutumatkailua. Nyt taas jaksaa viikon tehdä töitä, ensi viikonloppuna on juhlaa tiedossa :)
Aloitteleva karavaanari-perhe komistaa asuntovaunuaan enemmän omaan makuun sopivaksi. Ajatuksia ja kokemuksia reissuista asuntovaunun ja lasten kanssa sekä elämästä yleensä.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
lauantai 20. syyskuuta 2014
Ensi tunnelmia Lahden Caravan-messuilta
Hyvin nukutun yön ja leppoisan lauantai aamiaisen jälkeen
lähdimme ajelemaan kohti Lahtea. Matkalla juttelimme isännän kanssa
ennakko-odotuksista messuja kohtaan, olihan kyseessä meidän ensimmäiset Caravan-messut.
Saavuimme messupaikalle juuri sopivasti, kun ovet aukesivat. Innokkaina lähdimme heti kiertelemään vaunulta, autolta toiselle. Poikia kiinnostivat enemmän ilmapallot ja muu messutilpehööri. Huomasimme Muksulan. Paikka, jonne lapset saavat jäädä hetkeksi leikkimään turvallisten ”tätien” kanssa, kun vanhemmat kiertävät messuja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meidän pojat saivat jäädä leikkimään. Kun hain heidät, niin hauskaa oli ollut ja uusien kavereiden kanssa oli ollut mukavaa leikkiä.
Poikien ollessa leikkimässä, kiersimme tehokkaasti messujen tarjontaa. Monia mielenkiintoisia asioita osui silmiin matkan varrella. Pääasiassa katselimme vaunujen sisustuksia ja erilaisia etutelttoja. Meidän ja varmasti monen muunkin messuvieraan kiertämistä olisi helpottanut, jos näitä merkkejä olisi ollut enemmän. Silloin olisi jo kaukaa tiennyt , millaisesta yksilöstä on kyse. Toki kiersimme kaikenlaisia ja kokoisia vaunuja ja autoja ideoita etsien.
Saavuimme messupaikalle juuri sopivasti, kun ovet aukesivat. Innokkaina lähdimme heti kiertelemään vaunulta, autolta toiselle. Poikia kiinnostivat enemmän ilmapallot ja muu messutilpehööri. Huomasimme Muksulan. Paikka, jonne lapset saavat jäädä hetkeksi leikkimään turvallisten ”tätien” kanssa, kun vanhemmat kiertävät messuja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meidän pojat saivat jäädä leikkimään. Kun hain heidät, niin hauskaa oli ollut ja uusien kavereiden kanssa oli ollut mukavaa leikkiä.
Asuntovaunujen ja – autojen ”keittiöt” alkavat näyttää yhä
enemmän kotikeittiöiltä. Kaappien sijaan suositaan laatikoita, joissa saa paremmin
käytettyä hyväksi koko laatikon syvyyden.
Isännän mielenkiinnon kiinnitti tämä pleksi ja siihen
upotetut valot. Kieltämättä se antoi uudenlaista näköä. Kuvassa pleksin
pilkut/pisteet eivät näytä niin hyvältä kuin luonnossa.
Valaistukset
oli aika tuttuja juttuja, mutta onneksi jotain uutta oli kehitetty.
Taisi olla
vielä tämä samainen vaunu, jossa oli ulko-oven vieressä ulkopuolella listaan upotettu
pätkä led-listaa. Vaikka sitä ei ollut pitkästi, niin se antoi valoa, ryhtiä ja
näköä.
Kuvia
sisustuskankaista ja väreistä tulee sitten myöhemmin enemmän. Täytyy ensin itse
katsella ne uudelleen ja mutustella niitä. Mutta hyviä ideoita oman vaunun
verhoiluun kyllä sain. Muutama mukavan erilainen piristyspläjäys tallentui.
Ehkä tällaisia ei kuitenkaan tulla näkemään meidän vaunussa ensi keväänä.
Kaiken
kaikkiaan oli oikein onnistunut messureissu. Kotimatkalla takapenkiltä kuului
tasaista tuhinaa, kun väsyneet pojat nukkuivat koko matkan. Itselleni ja
isännälle jäi paljon ideoita oman vaunun komistus-projektiin. Messujen huono puoli oli se, että ”nälkä
kasvaa syödessä” eli huomasi mitä kaikkea sitä voisikaan talven aikana omaan
vaunuun tehdä verhoilujen lisäksi. Sen näkee sitten keväällä, että miten meidän
kävi...Pysyttiinkö alkuperäisissä suunnitelmissa vai…
tiistai 16. syyskuuta 2014
Kesäloma fiilistelyä
Viikonloppuna tuli selailtua koneelta kuvia lasten kanssa ja
muisteltua mennyttä kesää.
Kesälomalla pääsimme vierailemaan muutamilla Sfc-alueilla.
Eli alueet eivät ole ns. yleisiä leirintäalueita, vaan tarkoitettu Karavaanarit
yhdistyksen jäsenille. Oikeastaan lomamatka suunniteltiin niin, että pääsemme
käymään juuri tietyillä alueilla, joista olimme kiinnostuneita eri tahoilta
kuultujen suositusten perusteella. Ensimmäinen vierailukohde oli Sfc-Pitkäjärvi Kokemäellä. Kahden yön jälkeen kun jatkoimme matkaa, niin jäi olo että tuohon paikkaan haluamme mennä uudelleen. Lasten leikkipaikka oli meidän poikien mieleen, varsinkin leikkimökki, joka oli pienen asuntovaunun näköinen. Suihkut ja vessat olivat nykyaikaiset, siistit. Paikan erikoisuus vaunu-sauna meiltä jäi kokeilematta, mutta ehkä sitten ensikerralla.
Pitkäjärven leikkipaikka oli kovassa käytössä.
Matkamme jatkui kohti Caravan-Kalajärveä, jossa olimme kolme
yötä. Suomen kesä oli parhaimmillaan
vierailumme aikana. Meidän vaunu oli ”vallihaudan” vieressä eli vain sen yli
niin päästiin lapsille sopivaan rantaan uimaan. Ja siellähän käytiin
uimassa joka päivä monta kertaa. Tuolla alueella oli lapsille ohjattua
toimintaa, esim. askartelua ja pihaleikkejä. Leikkipaikka oli toimiva. Saunat
ja suihkut olivat hiukan tukkoiset sille ihmismäärällä mutta siistit. Kävin
aamulenkillä vallihaudan toisessa päässä nautiskellen kauniista
maisemista. Kalajärvellä olisi
ehdottomasti viihtynyt pitempäänkin mutta maantie kutsui J
Kalajärven "maisemajuna"
Ikaalisten kylpylän matkaparkki tuli testattua ja todettua
että matkaparkeissa yöpyminen ei vielä ole meidän juttu. Koska lapset ovat
pieniä, niin kunnon vessat, lastenhoitotilat ovat tärkeät. Muuten Ikaalisten kylpylä ja Ti Ti Nallen talo
olivat meidän pojille mieluisat paikat.
Sukuloinnin jälkeen piipahdimme vielä Kalliojärven Lukkahaassa parin yön
verran. Myös tuo paikka oli käymisen arvoinen. Mikä on karavaanarilla
mukavampaa kuin illalla saunan jälkeen puhaltaa uimaan järveen ja mennä
nukkumaan omaan vaunuun. Lukkuhaassa
meillä kävi myös vieras, poikien paappa. Pojat olivat niin innoissaan kun
Meidän Vaunulle tuli kylään paappa. Heille oli tärkeää esitellä vaunua ja sen
hetkistä leikkipaikkaa tärkeälle ihmiselle.
Aika pienellä alueella pyörimme kesälomamme ajan mutta kun
lapset ovat pieniä, niin ajomatkat päivässä eivät voi olla pitkiä. Se on paras
vaihtoehto kaikkien mielenterveydelle ja lomafiilis pysyy yllä.
Sukuloinnit mukaan laskettuna olimme kuukauden verran putkeen vaunulla
reissussa. Kotiin oli mukava tulla.
Kuitenkin jäi olo, että vielä ainakin viikon verran olisi voinut matkaa jatkaa.
Tietysti fiilis olisi voinut olla eri, jos sää olisi ollut toisenlainen.
Auringon paistaessa kaikki tuntuu hyvältä ja elämä vaunussa sujuu mukavasti.
Ensi kesälle jäi vielä monta mielenkiintoista paikkaa. Tämän kesän paikoissa olisi mukavaa käydä myös uudelleen. Ensi keväänä emme ole enää aloittelevia-karavaanareita vaan jo vuoden vanhoja. Jo kuluneen puolen vuoden aikana on kokemusta karttunut ja osa alkukauden mielikuvista, mielipiteistä on muuttunut. Joten ensi keväänä, kesänä on ns.helpompi suunnitella ja lähteä pitkälle matkalle, kun kokemusta on jo.
torstai 11. syyskuuta 2014
Asuntovaunuton viikko
Huh huh, onneksi viikonloppu on ihan lähellä! On ollut
melkoinen viikko. Töissä on ollut pitkiä päiviä ja illat hulinaa poikien
kanssa. Enpä ole iltaisin tällä viikolla jaksanut mitään ylimääräistä.
Kotityötkin odottavat viikonlopun inspiraatiota.
Mutta aina on aikaa leipoa! Vanhemman pojan päiväkodin
vanhempainillassa henkilökunta sattui mainitsemaan, että he tykkäävät herkuista…
Siinä siis oiva syys leipoa! Mikä olisi mukavampi kiitos hyvin alkaneesta
syksystä kuin lähestulkoon uunituore pulla. Aivan loistava resepti on täältä. Pojat leipoivat omia pulliaan ja minä siinä sivussa.Leipominen on minulle rentoutumista ja "aivojen tyhjäystä". Aina ei kuitenkaan kaikkia voi itse syödä ja siksi en voi leipoa niin usein kuin oikeasti haluaisin. Viime aikoina tosin leipominen on vähän jäänyt, mutta ehkä nyt syksyn pimetessä jauhopeukaloitani alkaa taas kutittamaan.
Viikonlopulle olemme suunnitelleet asuntovaunuilua, totta kai. Tarkoituksena olisi jo vähän tyhjätä vaunua. Tämä saattaa olla viimeinen viikonloppu, kun ehdimme olla yötä vaunulla ennen kuin vaunu lähtee "talviunille". Vaunusta tyhjätään kaikki ylimääräinen pois; astiat, petivaatteet jne. Viimeisenä otetaan verhot ja sohvatyynyt mukaan. Ensi keväänä kun ne seuraavan laitetaan paikoilleen, niissä on toivon mukaan uusi verhoilu!
maanantai 8. syyskuuta 2014
Testing, testing.
Viikonloppu sujui oikein leppoisissa merkeissä Sfc Hämeenhelmessä. Koska sää oli oikein sopiva, niin suurin osa viikonlopusta
kului ulkoillessa. Joten suunnittelemani verhoilu- testaus jäi ihan viime
tippaa eli sunnuntai iltapäivään. Olin ottanut siis kotoa mukaan kassillisen
erilaisia verhoja, tyynyjä, päiväpeittoja.
Tarkoituksena oli rajata värejä tai kuoseja pois ja mahdollisesti löytää
se sopiva väri tuleviin verhoiluihin. Harmikseni sitä juuri Oikeaa väriä ei
vielä löytynyt, mutta jotain ”tuloksia” saatiin kuitenkin. Minä asettelin
testikankaita ja mies totesi mielipiteensä saman tien. Tässä jotain aatoksia kuvien kera.
Ensimmäisenä oli tummansininen värinä. Isäntä oli sitä mieltä, että se on veneisiin sopiva väri. Samoin hän mieltää raidat purjehdukseen. Itse olen ollut raitojen kannalla, enkä kyllä sitä vieläkään hylkää. Tuo tummansininen on ehkä liian tumma väri meidän vaunuun.
Tässä on liian paljon kuviota. Värikään ei ole minun makuuni tässä tilanteessa. Joten noin kuviolliset kankaat voidaan unohtaa.
Raita tyyny pääsi taas mukaan. Beige on vähän ehkä tylsä värinä, jotenkin kaipaan kuitenkin hillityn kaveriksi piristystä. Siksi kokeilin mukana ollutta kaitaliinaa selkänojaan. Yhtenä vaihtoehtona meillä on ollut, että istuintyynyt verhoiltaisiin yksi värisellä kankaalla ja selkänojiin tulisi kuviollista. Tämä vaihtoehto tuntuu minusta tällä hetkellä parhaimmalta.Testin "lopputuloksena" voisin todeta, että jotain kuviollista, kenties ruskea pohjaista kangasta täytyisi nyt löytää. Ruskea saattaisi sopia siihen puunväriin mitä vaunussa on.
Viikonloppuna huomasimme myös, että uudesta verhoilukankaasta täytyy teettää myös irtopäällinen siihen kohtaa missä pojat syövät.
Muutama minuutti aamupalaa syötynä ja sohva oli vain tämännäköinen. Ei ole mukavaa, että vaivalla suunniteltu ja teetetty verhoilu on heti täynnä läiskiä. Nyt tässä samalla irtopäällinen on helppo teettää, kun kankaat kuitenkin joudutaan tilaamaan.
Parin viikon päästä on Caravan-messut Lahdessa, toivottavasti sieltä löytyisi jotain uusia ideoita.
Viikonloppu oli oikein onnistunut monella tapaa.
Tästä sai taas voimia arjen aherrukseen. Mukavan syksyistä viikkoa kaikille!
torstai 4. syyskuuta 2014
Asuntovaunun "lähtötilanne"
Viikonloppuna olisi tarkoitus päästä pitkästä aikaa koko perhe asuntovaunulle. Ajatuksena olisi mennä tutustumaan yhteen uudehkoon Sfc-alueeseen. Katsellaan sillä silmällä, josko ensi keväänä olisimme kausipaikkalaisia siellä. Emme voi pitää asuntovaunua omassa kotipihassa, joten vaunun täytyy olla jossain alueella "vakituisesti".
Viikonlopun aikana pitäisi vähän testailla eri värejä asuntovaunuun, että löydettäisiin ne mitkä sopii vaunun kalusteisiin ja mitkä taas eivät sovi. Kotona eteisessä odottaa jo Ikean kassillinen erilaisia vilttejä, päiväpeittoja, koristetyynyjä mitä olen ajatellut testailla vaunun sohvaan.
Suurin muutoksen tekijä tulee olemaan sohvan uudelleen verhoilu. Sen oikeanlainen kangas ja kuosi muuttaa vaunua toivon mukaan raikkaammaksi, valoisammaksi ja ei niin perinteisen asuntovaunun sohvan-näköiseksi. Sohvan väri ei voi kuitenkaan olla niin vaalea mitä haluaisimme, koska meidän pojat tulevat sitä sotkemaan vielä useita vuosia. Nyt sohvaa on ollut suojaamassa punainen fleece-viltti. Se on ollut helppo ottaa pois ja puristella leivän muruset ym. pois. Verhot olisi tarkoitus myös samalla vaihtaa uusiin tässä samalla.
Nuo punaiset "väliseinäverhot" eivät ole yhtään meidän makuun. Mutta kun ei parempaakaan ollut heti laittaa, niin ovat saaneet olla siinä nyt tämän ensimmäisen kesän. Jos sohva olisi yksivärinen ja näissä verhoissa olisi sitä samaa väriä mutta myös jotain isompaa kuviota, ehkä.
Kaikkien sänkyjen ympärillä on tuollaiset pehmusteet, jotka olisi myös tarkoituksena verhoilla uudelleen. Koristetyynyt on se helpoin kohta tässä komistuksessa, niitä kun löytyy lähes joka kaupasta. Verhot uusitaan myös tähän ikkunaan.
Isäntä on suunnitellut pitkään valojen lisäämistä vaunuun, koska ikkunoita on vain kaksi sekä yksi kattoluukku. Katsotaan talven aikana, että toteutuuko suunnitelmat vai ei.
Nyt vain odotetaan viikonloppua, että päästään testaustunnelmiin!
Ideoita, kommentteja, ehdotuksia väreistä, materiaaleista ja kuoseista otetaan vastaan :)
Viikonlopun aikana pitäisi vähän testailla eri värejä asuntovaunuun, että löydettäisiin ne mitkä sopii vaunun kalusteisiin ja mitkä taas eivät sovi. Kotona eteisessä odottaa jo Ikean kassillinen erilaisia vilttejä, päiväpeittoja, koristetyynyjä mitä olen ajatellut testailla vaunun sohvaan.
Suurin muutoksen tekijä tulee olemaan sohvan uudelleen verhoilu. Sen oikeanlainen kangas ja kuosi muuttaa vaunua toivon mukaan raikkaammaksi, valoisammaksi ja ei niin perinteisen asuntovaunun sohvan-näköiseksi. Sohvan väri ei voi kuitenkaan olla niin vaalea mitä haluaisimme, koska meidän pojat tulevat sitä sotkemaan vielä useita vuosia. Nyt sohvaa on ollut suojaamassa punainen fleece-viltti. Se on ollut helppo ottaa pois ja puristella leivän muruset ym. pois. Verhot olisi tarkoitus myös samalla vaihtaa uusiin tässä samalla.
Nuo punaiset "väliseinäverhot" eivät ole yhtään meidän makuun. Mutta kun ei parempaakaan ollut heti laittaa, niin ovat saaneet olla siinä nyt tämän ensimmäisen kesän. Jos sohva olisi yksivärinen ja näissä verhoissa olisi sitä samaa väriä mutta myös jotain isompaa kuviota, ehkä.
Isäntä on suunnitellut pitkään valojen lisäämistä vaunuun, koska ikkunoita on vain kaksi sekä yksi kattoluukku. Katsotaan talven aikana, että toteutuuko suunnitelmat vai ei.
Nyt vain odotetaan viikonloppua, että päästään testaustunnelmiin!
Ideoita, kommentteja, ehdotuksia väreistä, materiaaleista ja kuoseista otetaan vastaan :)
tiistai 2. syyskuuta 2014
Asuntovaunun ensimmäiset muutokset
Ensimmäisiä muutostöitä vaunuumme heti
keväällä oli poikien kerrossänkyjen laitojen parantaminen. Isoveli nukkuu
tietenkin yläsängyssä, johon isäntä tuunasi liimalevystä liikuteltavan laidan.
Yöksi laidan saa siirrettyä koko sängyn laidaksi ja päiväksi laidan saa
reunaan, niin että kerrossängystä on helpompi kiivetä alas.
Alasänkyyn pitikin sitten rakentaa
vähän enemmän, koska siinä ei ollut minkäänlaista reunaa. Nuorempi pojista
nukkuu kotona vielä pinnasängyssä, joten alasängyn reunusten piti olla isompia.
Insinöörimäisen suunnittelun tuloksena alasänky sai liukumalliset ”ovet”. Hyvät
ja tukevat ovat, mutta siltikään poika ei pysy sängyssä. Hän saa jotenkin
potkimalla liukuovet liikkeelle ja pääsee yllättävän pienestä raosta peruuttamaan
pois. Ihana pienten varpaiden tassuttelu on kuulunut useampana yönä tänä
kesänä. Pääasia kuitenkin on, ettei hän ole tippunut sängystä unissaan. Joten
liukuovet täyttävät tehtävänsä.
Kerrossängyn vieressä on asuntovaunun
ulko-ovi. Isäntä ruuvasi kerrossängyn viereen kattoon verhotangon. Ajatuksena
oli, että verhon voisi vetää poikien nukahdettua valosuojaksi, kun ovea
aukaistaisiin. Päivällä verhon saa nostettua kokonaan piiloon viereiseen
kaappiin, jonne asti verhotanko vedettiin. Se on myös toiminut hyvin. Verho
toki ei ole mitenkään muihin väreihin sopiva mutta se löytyi valmiiksi kotoa ja
oli tarvittavan kokoinen.
Kuvassa näkyy kerrossängyt alkuperäisessä mallissaan.
Alasänky on vähän avoin sellaiselle joka on tottunut nukkumaan pinnasängyssä.
Tässä näkyy huonosti petattu sänky, mutta se ei ole pääasia kuvassa. Yläsängyn lisälaita on selkeästi korkeampi kuin alkuperäinen. Verho on toistaiseksi tuo, se tulee vaihtumaan kun uudistuksen värimaailma selkiytyy. Verho ylettyy juuri sopivasti alasängyn laidalle. Valitettavasti alasängyn liukuovista ei ole kuvaa.
Näillä pienillä muutoksilla päästiin keväällä hyvin alkuun. Koko perhe sai nukkua rauhallisesti yönsä omissa sängyissään.
Tästä se alkaa!
Alkuun hiukan
taustoja juuri aloittamalleni blogille. Olemme ”aloitteva” karavaani-perhe
pääkaupunkiseudulta. Perheeseemme kuuluu minun ja isännän lisäksi kaksi pientä
vilkasta poikaa. Olemme kokeilleet kahtena kesänä
vuokravaunulla karavaanari-elämää ja pitäneet siitä.
Alkuvuodesta 2014 isäntä alkoi etsiä
kesäksi meille vuokravaunua, mutta kun juuri sopivaa ei löytynyt, päädyimme
ostoksille. Valintakriteereinä vaunulle oli, että kaikille tulisi olla valmiit
vuoteet, ei pöydästä muutettavia. Muutaman kuukauden surffailun ja liikkeissä
käyntien jälkeen löysimme meidän tarpeisiin sopivan. Huhtikuussa ostimme oman
asuntovaunun, Polar -merkkisen. Vaunu on ns. talvivaunu eli jos poikiemme vielä
vähän kasvettua innostumme niin voimme käyttää vaunua talvellakin, esim.
laskettelurinteiden läheisyydessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)