Ensi tunnelmia Lahden Caravan-messuilta

Hyvin nukutun yön ja leppoisan lauantai aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lahtea. Matkalla juttelimme isännän kanssa ennakko-odotuksista messuja kohtaan, olihan kyseessä meidän ensimmäiset Caravan-messut.
Saavuimme messupaikalle juuri sopivasti, kun ovet aukesivat. Innokkaina lähdimme heti kiertelemään vaunulta, autolta toiselle. Poikia kiinnostivat enemmän ilmapallot ja muu messutilpehööri. Huomasimme Muksulan. Paikka, jonne lapset saavat jäädä hetkeksi leikkimään turvallisten ”tätien” kanssa, kun vanhemmat kiertävät messuja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meidän pojat saivat jäädä leikkimään. Kun hain heidät, niin hauskaa oli ollut ja uusien kavereiden kanssa oli ollut mukavaa leikkiä.  

 

 

 Poikien ollessa leikkimässä, kiersimme tehokkaasti messujen tarjontaa. Monia mielenkiintoisia asioita osui silmiin matkan varrella. Pääasiassa katselimme vaunujen sisustuksia ja erilaisia etutelttoja.  Meidän ja varmasti monen muunkin messuvieraan kiertämistä olisi helpottanut, jos näitä merkkejä olisi ollut enemmän.  Silloin olisi jo kaukaa tiennyt , millaisesta yksilöstä on kyse. Toki kiersimme kaikenlaisia ja kokoisia vaunuja ja autoja ideoita etsien.

Asuntovaunujen ja – autojen ”keittiöt” alkavat näyttää yhä enemmän kotikeittiöiltä. Kaappien sijaan suositaan laatikoita, joissa saa paremmin käytettyä hyväksi koko laatikon syvyyden.

 

Isännän mielenkiinnon kiinnitti tämä pleksi ja siihen upotetut valot. Kieltämättä se antoi uudenlaista näköä. Kuvassa pleksin pilkut/pisteet eivät näytä niin hyvältä kuin luonnossa.

Valaistukset oli aika tuttuja juttuja, mutta onneksi jotain uutta oli kehitetty.

Taisi olla vielä tämä samainen vaunu, jossa oli ulko-oven vieressä ulkopuolella listaan upotettu pätkä led-listaa. Vaikka sitä ei ollut pitkästi, niin se antoi valoa, ryhtiä ja näköä.

 

 

Kuvia sisustuskankaista ja väreistä tulee sitten myöhemmin enemmän. Täytyy ensin itse katsella ne uudelleen ja mutustella niitä. Mutta hyviä ideoita oman vaunun verhoiluun kyllä sain. Muutama mukavan erilainen piristyspläjäys tallentui. Ehkä tällaisia ei kuitenkaan tulla näkemään meidän vaunussa ensi keväänä.

 

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut messureissu. Kotimatkalla takapenkiltä kuului tasaista tuhinaa, kun väsyneet pojat nukkuivat koko matkan. Itselleni ja isännälle jäi paljon ideoita oman vaunun komistus-projektiin.  Messujen huono puoli oli se, että ”nälkä kasvaa syödessä” eli huomasi mitä kaikkea sitä voisikaan talven aikana omaan vaunuun tehdä verhoilujen lisäksi. Sen näkee sitten keväällä, että miten meidän kävi...Pysyttiinkö alkuperäisissä suunnitelmissa vai…